Isälläni oli tapana puhua Laukon hengestä. Siinä kaikkialla kartanolla läsnä oleva historia kohtaa suurten järvien keskellä asuvan rauhan ja kauneuden. On vaikea sanoin kuvailla, kuinka suuri rikkaus on ollut saada kasvaa tällaisessa ympäristössä.

Pienenä tyttönä tapasin kuljeskella Laukon päärakennuksen muotokuvagalleriassa ihmetellen kuvien taakse kätkeytyviä ihmiskohtaloita. Tänään, vastaväitelleenä kulttuurihistorioitsijana tervehdin gallerian Kurkia ja kuninkaita kuin vanhoja tuttavia.

Historiassa minua ovat aina kiinnostaneet ihmiset, eivät niinkään rakenteet tai tilastot. Kaikkein kiehtovinta on ollut oppia ymmärtämään, miten ihmiset ovat eläneet ja ajatelleet ennen meitä näillä samoilla Pyhäjärven rannoilla.

Kulttuurihistorian väitöskirjassani tutkin elämää 1600-luvun Laukossa, jolloin kartanon omisti suuria seikkailuja kokenut Gabriel Kurki. Filosofian tohtoriksi väittelin Turun yliopistossa keväällä 2007. Väitöskirjani ”A Noble Life: the Cultural Biography of Gabriel Kurck (1630–1712)” sai Suomalaisen Tiedeakatemian väitöskirjapalkinnon ja julkaistiin Tiedeakatemian Humaniora -sarjassa (2007).

Ympyrä lapsuudenkodin ja akateemisten vuosien välillä sulkeutuu ”Laukon herrassa”, Gabriel Kurjen suomenkielisessä elämäkerrassa, joka on samalla Laukko Historicumin esikoiskirja. Avajaisten yhteydessä julkaistaan myös ”Laukon kartanon keittiössä” kirja, jonka teimme yhdessä äitini Leenan kanssa.  

Kodin perintöä on myös taidehistorian erikoisalani, joka on vanhemman esinekulttuurin tutkimus. Vuosituhannen vaihteessa laajensin antiikkiosaamistani Lontoossa Sotheby’sin huutokauppakamarilla. ”Suomen antiikkiesineet” -kirjasarjassa (2005) sain hienon mahdollisuuden jakaa tietoni eurooppalaisen sisustustaiteen historiasta.

Laukko Historicumin avajaisten jälkimainingeissa minulla oli suuri kunnia vastaanottaa vuoden 2008 Antiikin maineteko -kunniakirja. Tunnustuspalkinto myönnettiin suomalaisen antiikkimaailman ja kansallisen kulttuuriperinteen hyväksi tehdystä työstä.