Laukon kylään, Satakunnan ja Hämeen vanhojen maakuntien rajaseudulle, asettui 1400-luvun alkupuolella asumaan laamanni Jeppe Kurki. Suomalaisen aatelissuvun ja suurkartanon lähes neljä vuosisataa kestänyt yhteinen taival oli alkamassa.

Keskiaikaisista Laukon herroista maineikkain on Klaus Kurki, Elinan surma -balladin traaginen sankari. Tosielämässä Klausin pojasta Arvid Kurjesta tuli Suomen katolisen ajan viimeinen piispa. Valtansa ja vaurautensa vertauskuvaksi Kurjet rakennuttivat 1400–1500-lukujen vaihteessa Laukkoon kivisen kartanolinnan.

Suurimmillaan Laukko oli 1600-luvun alkupuolella. Silloin kartanossa isännöi Suomen mahtavin mies, valtaneuvos Jöns Kurki. Isänsä jalanjäljissä kulkeneen Gabriel Kurjen Laukossa elettiin eurooppalaista barokkielämää kokkeineen ja hovimestareineen.

Kurkien ja Laukon yhteinen taru päättyi vuonna 1817, kun Claes Kurki myi Venäjän vallan alle jääneen sukukartanonsa arkkiatri Johan Agapetus Törngrenille.