Törngrenien Laukko oli Suomen suuriruhtinaskunnan vireimpiä kartanoita, jossa talous- ja kulttuurielämän vaikuttajat kohtasivat. Agapetus ja Eva Törngren palkkasivat 1820-luvulla poikansa kotiopettajaksi Elias Lönnrotin, joka sittemmin perheystävänä asui pitkiä aikoja Laukossa.

Eva-rouvan kannustamana nuori Lönnrot merkitsi muistiin lähikylissä lauletun Elinan surmarunon. Laukon satamasta hän purjehti runonkeruumatkoilleen. Vuosia myöhemmin Lönnrot palasi Laukkoon allekirjoittamaan Kalevalan lopullisen version, jonka hän omisti Eva Törngrenille.

Vuodesta 1859 Laukossa isännöi teollisuusmies Adolf Törngren, joka perintö näkyy vahvana monilla suomalaisen talouselämän alueilla. Törngrenin liiketoiminnasta ovat saaneet Tampereella alkunsa mm. Tako ja Tampella.

Törngrenin konepajassa valmistui 1850-luvun lopulla siipirataslaiva Laukko, joka alkoi matkata Laukosta Tampereelle. Laivaliikenteen myötä Tampereen alarannan sillan tuntumaan syntyi vireä kauppapaikka, jota ryhdyttiin kutsumaan Laukontoriksi.